"Ikäluokastamme kuullaan usein käytettävän termiä diginatiivit. Vanhempi ikäpolvi luulee ja uskoo, että olemme syntymästämme asti tottuneet tietotekniikan ja digisisältöjen käyttöön. Tämä uskomus olisi helppo kumota asettamalla esimerkiksi yhdeksännelle luokalle pakollisen, valtakunnallisen kokeen Excelin ja Wordin käytöstä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tällä hetkellä pieni vähemmistö yhdeksäsluokkalaisista osaisi luoda oman kuukausibudjettinsa Excelillä. Hälyttävän pieni osa."
"Toivon myös, että maalaisjärjelle ja perinteisille työtavoille jätetään sen tarvitsema tila. Informaatio tullaan jatkossakin hakemaan entistä nopeammin digitaalisesti, mutta esimerkiksi opetuskäytössä oppimisprosessi tulee tapahtumaan perinteisesti vielä pitkään. Digitaalinen muisti olkoon jatke inhimilliselle muistille asioissa, joita ei tarvitse osata ulkoa. Kokonaisuuksien ymmärtäminen on kuitenkin helpompaa analogisesti. Helppo esimerkki on oppikirja. Perinteisestä oppikirjasta saa tiedon haettua nopeasti ja ymmärrettyä kokonaisuuden."
Pisti miettimään.
Sami Aholla oli erinomainen pointti! Eivät kaikki syntymävuotensa perusteella ns. "diginatiivit" ole välttättä niin taitavia digiosaajia, saatikka niistä edes kiinnostuneita! Helposti itsekin tulee tavallaan yleistettyä diginaativit yhdeksi, suhteellisen yhteinäiseksi joukoksi. Vaikka järjellä ajateltuna miksi he olisivat sen yhtenäisempi joukko kuin vaikka naiset, miehet, vanhukset tai teinit? Samin huoli perinteisten työtapojen säilyttämisestä on varmasti ihan aiheellinen - koko ajan kehitys tuntuu menevän siihen suuntaan, että tietokoneet, älylaitteet, ylipäätään opiskelun "sähköisyys" syö tilaa perinteisiltä opiskelutavoilta, kuten kynän ja peperin tai oppikirjojen käytöltä! Pidetään mielessä, että edelleen ja jatkossakin on tärkeää opettaa lapsillemme perinteisiä kädentaitoja sekä kirjoittamista ja piirtämistä. Otetaan tekniikan ja digitaalisuuden tarjoama hyöty irti rikastaaksemme oppimisympäristöjä ja työskentelymenetelmiä, mutta ei korvata niillä (ainakaan kokonaan) ns. perinteisiä menetelmiä.
VastaaPoistaTässäkin asiassa tärkeää on muistaa yksilöiden väliset erot - iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan kategorisoinnista riippumatta. Eikä oleteta mitään edellä mainittujen perusteella.
Itse samaistun Aholan pontteihin. Kuulun itse diginatiivien ikäluokkaan (ehkä vanhimpaan porukkaan, mutta kuitenkin!), mutta en koe olevani kummoinen teknologian käyttäjä, saati kiinnostunut aiheesta muita ikäluokkia enemmän.
VastaaPoistaMielestäni hyvä esimerkki digiloikan huonoista puolista ovat sähköiset ylioppilaskirjoitukset, joita on ajettu väkisin eteenpäin vaikka it-väki on lähes yhdessä rintamassa vastustanut ajatusta, koska nykyinen järjestelmä sisältää valtavasti tietoturva-aukkoja, joiden avulla kokeen tekemisen voi keskeyttää hakkeroimalla tai koetilasta pääsee pienen koodinpätkän avulla murtautumaan ulos esim. lunttaamista varten.
On hyvä asia, että kehitys menee eteenpäin, mutta onko oikeasti noin kova kiire, ettei järjestelmiä malteta kehittää rauhassa loppuun asti?
Mielenkiintoinen näkökulma! Itse ajattelen, että kouluissa digiloikka tulisikin ottaa vastaan monipuolisesti, ei vain digitaalisuuden hauskoilla sovelluksilla leikkien (vaikka toki sitäkin voidaan tehdä!). Ahon mainitsemat Wordin ja Excelin käytöt voisi lienee määritellä akateemisiksi teknologiataidoiksi, siinä missä akateemisia perustaitoja ovat lukeminen ja kirjoittaminen. Koulun rooliksi jäisi tällöin paitsi tutustuttaa lapsia teknologiseen oppimisympäristöön, myös vaalia akateemisten teknologiataitojen osaamista. Viihteellisemmät sovellukset, ohjelmat ynnä muut lapset kyllä löytävät muutenkin! Toki koulussa voitaisiin näihin muihinkin sovelluksiin tutustua ja niitä käyttää, mutta kenties perustavanlaatuisten tekstinkäsittelyohjelmien ynnä muiden käyttö olisi sitä sivistystä, jota lapsiltamme tullaan jonain päivänä kysymään.
VastaaPoistaLapsista mainittujen hyötyohjelmien käytön opettelu saattaa olla turhaa ja tylsää, mutta onhan jokaisen aineen kohdalla niitä aihealueita, jotka eivät yleensä itsessään herätä oppilaissa kiinnnostusta, ja silti ne ovat tarpeellisia. Tässä kohdin katse suunnataan sitten monipuolisiin ja ihmisläheisiin, innostaviin opetusmenetelmiin. Ja tässähän niitä viihdyttävämpiä sovelluksia voidaan sitten käyttää apuna!