Turun kaupungilla on tehty vuonna
2015 linjaus, että kaikkien kunnallisten päiväkotien on pidettävä blogia (Turun Sanomat 14.10.2015 http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/821713/Linjaus+Turun+paivakotien+taytyy+pitaa+blogia).
Perusteena linjaukselle oli Turun Sanomien mukaan blogien nykyaikaisuus
vanhemmille tiedottamisen muotona ja päiväkotien keskinäisen vertailun helpottaminen. Onko
päiväkotiblogien pääasiallinen tarkoitus siis toimia kilpailuvalttina,
esitellä toimintaa vanhemmille mahdollisimman houkuttelevassa muodossa? Kasso1-kurssimme
luennolla 13.1.2017 Jouko Jousea käsitteli blogien hyödyntämistä oppimisympäristönä koulussa ja oppilaitoksissa. Eikö blogien käytön lähtökohta voisi olla tämä myös varhaiskasvatuksessa?
Asia alkoi kiinnostaa. Millaisia
blogeja päiväkodeilla on? Mikä on lasten rooli blogityöskentelyssä? Tein pienen
(epätieteellisen) blogikatsauksen netissä, ja selaillessani suomalaisten päiväkotien
julkisia blogeja tein muutamia havaintoja:
 |
Kuvan lähde: https://www.flickr.com/photos/editor/6698208975
|
- Osa blogeista toimi lähinnä päiväkodin sähköisenä ilmoitustauluna, jossa vanhempia tiedotettiin tulevista tapahtumista, kyselyistä, päiväkodin aukioloajoista, ruokalistoista yms.
- Suurin osa blogeista oli päiväkotiryhmien toiminnan esittelyä: kerrottiin askarteluista, retkistä, juhlista, yms. Varsinkin yksityisistä päiväkodeista moni on selkeästi panostanut blogiviestintään.
- Osassa blogeista kuvissa näkyi lapsia, osassa lasten kuvat oli jätetty kokonaan pois.
- Kaikissa selailemissani blogeissa kirjoitukset oli tehty “aikuiselta aikuiselle”, eli päiväkodin henkilökunnalta lasten vanhemmille, vaikka osassa teksteistä oli käytetty me-muotoa kuvaamaan sekä henkilökuntaa että lapsia.
Tämän katsauksen perusteella
aloin pohtia omaa suhtautumistani päiväkotibloggaamiseen. Ajatus blogin
pitämisestä on tuntunut melko kaukaiselta ajatukselta, erityisesti tietoturva-asioiden
vuoksi. Ne ovatkin merkittävässä roolissa mm. salassapitovelvoitteiden takia. Bloggaamisen
pelisäännöt pitää olla huolellisesti ja selkeästi sovittu lasten huoltajien
kanssa ennen bloggaamisen aloittamista. Siitä huolimatta se, että blogin
lukeminen vaatisi käyttäjäoikeudet ja salasanan, ei takaa aukotonta
tietoturvaa. Mutta vaikka näistä asioista päästäisiinkin ratkaisuun, pitäisi ennen
kaikkea miettiä, miksi päiväkodin blogi olisi tarpeellinen. Miksi minun
lastentarhanopettajana kannattaisi käyttää työaikaani blogipäivitysten
laadintaan? Mitä lapsi siitä saa? Pedagogisesta näkökulmasta ajateltuna bloginpito
pelkässä tiedotus- ja edustustarkoituksessa ei kuulosta mielekkäältä. Päiväkodin
nettisivut ajavat tarvittaessa sen asian, ja puhtaaseen tiedottamiskäyttöön on
olemassa kätevämpiäkin viestintämuotoja. Voisiko blogia hyödyntää
oppimisympäristönä päiväkoti-ikäisille?
Päiväkodin henkilökunnan laatiman,
päiväkodin toiminnasta kertovan blogin lukeminen ja kuvien katseleminen kotona
vanhempien kanssa kirvoittaa varmasti jo itsessään monia mielenkiintoisia
keskusteluja ja palauttaa lapsen mieleen menneitä tapahtumia vanhemmille ja
muille perheenjäsenille jaettavaksi. Oppimisympäristöajattelun näkökulmasta
blogin pitäisi kuitenkin olla ainakin isompien päiväkotilasten osalta jotain
vähän enemmän. Vai mitä sanoisitte blogista, jonka postausaiheet tulisivat
lapsilta, ja sisällössä näkyisi suoraan lasten kädenjälki? Millaisia asioita
lapset haluaisivat päiväkotiarjestaan blogissa jakaa, ja mitä ei? Samalla
tulisi yhteiseen keskusteluun se, mitä blogiin tai Internetiin ylipäätään voi
tai kannattaa laittaa. Tällaisia lasta osallistavia blogeja on varmasti olemassa, ja olisikin hauskaa nähdä niistä esimerkkejä.
Resurssit ovat ymmärrettävästi
haaste. Blogin päivittäminen vie aikaa, varsinkin aluksi. Epävarmuus siitä,
osaako varmasti käyttää blogia tietoturvasäännösten mukaisesti, huolettaa.
Koska työaika on rajallista, bloggaus ei voi muodostua vain yhdeksi työtehtäväksi
kaiken muun dokumentoinnin lisäksi. Blogin pitäminen lasten kanssa voi kuitenkin olla yksi
hauska vaihtoehto lisätä lasten osallisuutta ja toteuttaa yhdenlaista
mediakasvatusta päiväkodissa.
Mielenkiintoista...en ole tällaisesta päiväkotien bloggaamisesta edes kuullut aiemmin, mitenhän yleistä mahtaa olla? Lähtökohtaisesti ajatus siitä, että kasvattajien pitäisi säädetysti (kuten Turussa) pitää blogia, tuntuu hieman erikoiselta. Samat kysymykset herää ensimmäisenä mieleen, kuin sinulla Salla: mitä, (miksi) ja ketä varten? Jos tarkoituksena on pääosin lisätä päiväkotien näkyvyyttä markkinointimielessä, niin silloin ei bloggaamista voida perustella ainakaan lapsen edulla. Jos kasvattajien vähäinen suunnittelu- ja dokumentointiaika menee päiväkodin markkinointiin, ollaan eittämättä hakoteillä. MUTTA: kuten Salla totesitkin, voi blogin pitämisellä olla paikkansa, jos sitä toteutettaisiin yhdessä lasten kanssa, mediakasvatusmielessä, yhdessä pohtien, mitä voi ja kannattaa julkaista päiväkotimme blogissa. Blogi, jossa näkyisi vahvasti lasten käden jälki ja jolla olisi jokin selkeä pedagoginen tavoite, ei kuulosta lainkaan hullummalta! Mutta siltikin, asian velvoittaminen kaikilta kunnallisilta päiväkodeilta, kuten Turussa, ei ole mielestäni oikea tapa tällaiseen innostaa. Pakko ja innostus kun harvoin kuuluu samaan yhtälöön...
VastaaPoistaMinulla kävi samat ajatukset mielessä kuin Sallalla ja Virvellä: kuka, milloin ja miten blogia ylläpitäisi?
VastaaPoistaIdea lasten kanssa blogin pitämisestä kuulostaa ihan hauskalta. Tukisihan se lasten osallisuutta ja antaisi tilaa lasten äänelle ja mielipiteille.
Jos jatkuvasti päivitettävä blogi kuulostaa työläältä, niin voisiko blogin pitäminen olla projektimainen työ, jonka kesto olisi ennalta päätetty ja rajattu?
Jos itse lähtisin tuon kaltaiseen projektiin, toivoisin löytäväni jonkinlaisen esimerkin, jonka pohjalta lähtisin projektia rakentamaan.
Mielenkiintoisia ajatuksia päiväkotiryhmän omasta blogista. Itse kuulun ehkä myös epäilijöiden tai kyseenalaistajien joukkoon, en niinkään blogin itsensä vuoksi, vaan sen tarkoituksenmukaisuuden ja lasten osallisuuden ajatusten pohjalta. Pelkkänä tiedottamiskanavana en pidä blogia hyvänä ratkaisuna, varsinkaan kun varhaiskasvatuksen arki on jo nykyisellään hyvin kirjavaa tiedottamisen näkökulmasta. Ymmärrän ajan vaatimukset ja digitalisaation rynnimisen myös päiväkodin arkeen, mutta toisaalta asiakaskunta on niin monen kirjavaa, että väistämättä on käytettävä sähköisen tiedottamisen rinnalla myös ns. perinteisiä tiedottamistapoja eli perheille jaettavia tiedotteita, varsinkin silloin kun he sitä itse toivovat. Ja usein lapsiryhmään mahtuu ainakin se muutama vanhempi, joka yhä tällaista tiedottamistapaa haluaa.
VastaaPoistaSiinäpä siis mietittävää, kun sähköisiä yhteydenpitokanavia kodin ja varhaiskasvatuksen välillä mietitään. Kuten Virve ja Salla olitte pohtineetkin, mietin aivan samaa asiaa, että blogin pitäminen yhdessä lasten kanssa ja lapsia osallistaen kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta jutulta. Mutta toteutuuko se varmasti arjen kiireen keskellä, ja voiko siinä olla vaara pienelle kilpailuasetelmalle vaikkapa päiväkotiryhmien kesken, mikäli blogin pitäminen olisi kunnassa pakollista, kuten Turussa on ollut? Itse tiedän muutaman esiopetusryhmän pitäneen suljettua blogia ryhnän eskarilaisille, ja valitettavasti ainakin niistä paistoi läpi aikuisten tekeminen. Lasten osallisuus oli hyvin vähäistä, tai sitä ei voi sanoa edes olleen. Blogi sinänsä sai kehuja ja sen eteen oli nähty kohtalaisen paljon vaivaa, mutta surullista oli se, että lasten näkemys sisällöstä tai osallistuminen sisällön tuottamiseen oli unohdettu vahingossa tai tietoisesti kokonaan. Miksi näin? En tiedä, ja jäin miettimään oliko asiaa edes pohdittu lasten osallisuuden näkökulmasta.