Luennolla 24.1.2017 Vesa Korhonen alusti aiheesta: Digitaalinen tarinankerronta (Digital storytelling) ja toteutusmuodot opetuksessa?
Täytyy myöntää, ensi kuulemalta määrittelin aiheen kategoriaan "hyvin hankalaa" muistellen samalla niitä joitakin muutamia hetkiä varhaiskasvattajan työssäni vuosia sitten, kun tuskan hiki päässä videokameran kanssa on tullut tapeltua. Muistutin itseäni kuitenkin heti kohta siitä, että nyt eletään digiaikaa eli tässä tarkoitetaan varmasti jotakin muuta. Ei kun kuulolle!
Luennon edetessä opin, että digitaalinen tarinankerronta on siis sitä, että jonkun asian opettelussa, tarinankerronnassa, hyödynnetään nykyajan digitaalisia välineitä, padeja jne. Tarkoitus on luoda muutaman minuutin mittaisia tarinoita, joissa voidaan yhdistellen käyttää ääntä, videota, kuvia ja tekstejä. Tavoitteena on haastavan tason ajattelun tukeminen...
Ei kun vain digitaalinen tarinankerrontaprosessi pyörimään!
Mutta miten tämä tehdään käytännössä? Vierailija Jyri Lindenin TouchCast -työpajassa opin ryhmäni kanssa yhden (ja vielä aika helpon!) tavan tehdä digitaalinen tarina. Tarvitsimme vain iPadin ja siihen ladatun TouchCast -sovelluksen.
Jyrin ohjeiden mukaan kuvasimme itseämme, kerroimme tarinaa, liitimme tarinaan you tube- videon ja kuvia. Ja mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin. Koin suurta oppimisen iloa ja riemua. Tämähän oli kivaa ja ennen kaikkea hyvin helppoa! Lyhyessä työpaja-ajassa tarinamme käsikirjoitus jäi sen verran ontuvaksi, että ryhmämme tuotostamme en tähän linkitä. Jatkan sovelluksen parissa kyllä varmasti itsekseni. Ties mitä vielä keksinkään. Ai niin, ja ne lapset keksii kyllä!
Lisää infoa kävin lukemassa luennolla vinkatulta Educational Uses of Digital Storytelling –sivustolta.
Sanna, loppukaneettisi on niin totta! :D Vaikka meillä aikuisilla on usein kynnys uuden opetteluun - siis mitä tulee uuden teknologian, digilaitteiden jne. ohjemistojen opetteluun - niin ei ne lapset ja nuoret niitä pelkää, päinvastoin. Niin sanotuille diginatiiveille kaikki tällainen on luontaista, luonnollista ja itsestään selvää.
VastaaPoistaTästä puhuimme myös ryhmämme kesken omaa digitaalista tarinaamme (joka ehkä tosiaan jäi vähän ontuvaksi :D) tehdessämme: me siinä rustasimme "vuorosanoja" ylös vihkon reunaan ja hihitimme jännittyneinä, sydän rinnassa pomppien, kun piti kolme sekuntia olla kuvattavana videota varten, jota kukaan ei todellisuudessa tule edes koskaan näkemään (ainakaan kovi suuri yleisö). Ja ai kamalaa, miltä se oma ääni kuulostaa siellä videossa! Ja sitten tosiaan, suurin osa nuorista on ihan kotonaan kuvattaessa, puhe tulee luonnollisesti ilman naurettavia merkintöjä paperin kulmassa. Koska se on heille tuttua - on aina ollut ja tulee aina olemaan. Toista se on meillä, jotka 90-luvulla saivat alkeellisen tietokoneen kotiinsa, ja pelasivat korkeintaan Nintendoa lapsena. Minäkin olen "kertonut tarinoita" nuorena paljonkin, mutta en minkään sovelluksen välityksellä vaan ihan tietokoneen kirjoitusohjelmalla, silloin ysärillä justiinsa!
Postausta lukiessani, minulle tuli mieleen ne lukuisat iPad-applikaatiot, joihin ehdin tutustua työskennellessäni vuoden esiopettajana. Espoon kaupunki oli juuri sinä vuonna päättänyt digisoida kaikki esiopetusopetusryhmät ja yhtenä päivänä kaikki laitteet (iPadit ja älytaulu) vain kannettiin eskariluokkaan.
VastaaPoistaHiljalleen lukuvuoden aikana järjestettiin koulutuksia, jossa suuri määrä esiopettajia istui ja näpräsi hiki hatussa laitteita kokeilemassa kouluttajien esittelemiä applikaatioita.
Aluksi suhtauduin koulutuksiin hyvin varauksellisesti, mutta aika nopeasti huomasin kokevani onnistumisen iloa ja jopa hauskoja hetkiä uusia ohjelmien ja pelien parissa! Sain paljon ideoita, mitä voisin eskarilaisten kanssa hyödyntää.
Välillä applikaatioiden kanssa iski välillä epätoivo ja runsaudenpula, kun ei osannut päättää, mitä peliä tällä kertaa peluuttaisi tai mitä ohjelmaa kokeilisi videoiden kuvaamiseen.
Loppujen lopuksi koin kuitenkin saavani laitteiden kanssa työskentelystä paljon irti ja olen jo pohtinut kokeilevani ipadityöskentelyä myös pienempien lasten kanssa.